1-2-3 Am I really doing this?

Here we are. Tj 4 kuukautta muuttui hyvin nopeasti tj 1 päivä. Just eilen oli toukokuu, lakkiaiset edessä, ja ihmisten häkeltyneet naamat kun kerroin lähteväni vuodeksi Englantiin au pairiksi. Muuttopäivä on huomenna, ja vois sanoa että mua vähän jännittää. Tavarat on kasassa, vaatteet pakattu, boarding pass tulostettu ja kyytikin hommattu. Mut silti tuntuu et kaikki on vielä kesken. Parhaat ystävät haluis nähä vielä kerran, jokirannassa haluis istua vielä kerran, äitiä haluis halata vielä kerran ja yhden bagelinkin vois vielä syödä. Eipä se jossittelu paljoakaan auta, huominen on edessä väistämättä. 

Pappa ilmoitti pari viikkoa sitten että minunhan on alettava pitämään blogia! Mitä blogia? No emmää osaa! Onneksi minulla on niin ihania ystäviä, kuten hurmaava Anna Lamberg, joka teki minulle kaiken valmiiksi. Tänään ei tarvinnut kuin kirjautua sisään ja alkaa raapustaa. MEGAHYPERKIITOS siis Annalle, ilman häntä saisitte lukea vain hämäriä facebook päivityksiä. 

Btw fyi, mun kielioppi on kamalinta ikinä. Kukaan ei valita kirjoitusvirheistä koskaan. Teen tätä mun papan takia <3 Pääasia että viesti menee perille, am I right??

Nyt vikan kerran katsomaan mun Frendit-bokseja, uskokaa tai älkää en aio ottaa niitä mukaan. Damn I'm gonna miss them...